Hanna Vihriälän (s. 1974, ent. Janisoo) Norsuaukio paljastettiin Aboavetus & Ars Novan edessä Turussa syyskuussa 2011. Teos haluttiin tilata nuorelta taiteilijalta Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ja Koivurinta-säätiön perustajan Matti Koirurinnan 80-vuotisjuhlien kunniaksi. Säätiö ylläpitää museota., joka esittelee nykytaidetta, mutta jossa on myös arkeologinen osuus. Valter Jungin 20-luvun lopussa suunnitteleman Rettigin palatsin kunnostustöiden yhteydessä paljastuneet arkeologiset löydöt johtivat siihen, että museosta tehtiin alkuperäisiä suunnitelmia laajempi.
Vihriälän teos on kookas graniittiveistos, jonka pinnassa on painauma norsusta ikään kuin negatiivina tai fossiilina. Mittakaavasta kertoo, että se on koottu kuudesta järkäleestä ja painaa kokonaisuudessaan 50 000 kiloa. Graniitin pintaan on hakattu viivoja kuin vuosikertoja. Norsu raskaudessaan vielä korostaa graniitin raskautta ja norsu fossiilina graniitin ikuisuutta. Veistos on muisto jostakin aivan kuten palatsi ja sen alta tehdyt löydökset ovat muisto jostakin, josta ei aivan varmasti tiedetä, mitä se on ollut.
Norsuaukion idea on mainio. Se tavallaan itsessään kiteyttää museon erikoisen arkeologian ja nykytaiteen yhdistelmän, kutsuu sisälle museoon aikamatkalle.
Se kytkeytyy Turun historiaan myös sikäli, että Engelin suunnitelmissa viereistä korttelia kutsuttiin Norsu-kortteliksi. Vihriälä on tutkinut aiheensa ja ympäristön.
Norsuaukio on museon keveän, lasisen sisäänkäynnin vieressä. Ainoa asia, joka minua jäi askarruttamaan, olikin valtavan teoksen suhde arkkitehtuuriin. Ehkä raskauden sijoittaminen keveän ja valoisan viereen on harkittu kontrasti, mutta jos minulta olisi kysytty, olisin sijoittanut teoksen edes hieman kauemmaksi lasisesta sisäänkäynnistä.
Turussa on kiitettävästi hankittu myös uusia julkisia veistoksia. Jäämme odottamaan, mitä tapahtuu Jan-Erik Anderssonin ympäristötaideteokselle, jonka hän on Åbo Akademin suunnitellut Sibelius-museon taakse Aurajoen rantaan. Teos on ollut vastatuulessa julkisivulautakunnassa ja ollut kiivaan debatin aiheena koko syksyn Turussa.
Julkaistu Taidelehti 1/2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti