sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kekkosen vuorineuvoshovin rakennusvienti



Jyrki Koulumies: Kohtalona Kostamus. Risto Kangas-Ikkalan muistelmat, Siltala 2012, 224 s.

Kertomus Kostamuksen ja Svetogorskin rakennushankkeista on sodanjälkeisen taloushistoriamme suuria vaiheita, insinöörivetoisia miljardiprojekteja ja elementtiteollisuuden koekenttiä, joista arkkitehdit loistivat lähes kokonaan poissaolollaan tai jos olivat mukana, eivät keränneet mainetta ja kunniaa. Olisiko elementtiteollisuudella niin hallitsevaa osuutta suomalaisessa rakentamisessa ilman kiireessä toteutettuja Kostamusta ja Svetogorskia?

Diplomi-insinööri Risto Kangas-Ikkala (s. 1937) oli hankkeita toteuttaneen Finn-Stroin toimitusjohtaja 70-luvun alusta vuoteen 1988. 

Suomalaiset rakennusyhtiöt (Polar, Haka, Insinöörityö, Palmberg, Puolimatka, Teräsbetoni ja YIT)  perustivat Finn-Stroin 1972 alun perin Svetogorskin teollisuusrakentamisen neuvotteluosapuoleksi ja toteuttajaksi. Sittemmin Finn-Stroi toteutti Kostamuksen sekä joitakin teollisuusrakennuksia eri puolille Neuvostoliittoa.

Kangas-Ikkala kertoilee kiihkottomasti vaiheista, joita hän katseli aitiopaikalta.  Aikalaisille on saattanut jäädä kuva, että suuret hankkeet Neuvostoliitossa olivat presidentti Kekkosen ansiota, mutta Kangas-Ikkalan näkökulmasta poliitikot lähinnä häiritsivät neuvotteluja, joita molemmin puolin hoitivat ammattimiehet.

Sopimusneuvotteluihin liittyi kaikenlaista sopankeittoa, johon vuorineuvoskaarti sotki kauhansa ja mausteensa. Nykynäkökulmasta esimerkiksi neuvottelujen vauhdittamiseksi Skanskalta ostettu hämäystarjous näyttää jokseenkin epärehelliseltä.
"Osakkaat sopivat Skanskan kanssa, että suomalaiset maksavat 10 miljoonaa markkaa siitä, että Skanska tekee neuvostoliittolaisille selvästi suomalaisten tekemiä tarjouksia kalliimman tarjouksen", kertoo Kangas-Ikkala. Rikos taitaa olla vanhentunut?

 ”Maan tapa” eli rakennusalan vuorineuvosten politikointi ja hääräily vähän kaikessa, ei vähiten Kekkosen saunassa, saa jonkin verran uutta valaistusta Kangas-Ikkalan kertomuksista, joskin vaikuttaa, ettei hänkään vielä kerro ihan kaikkea, ja pöyristyttävimmätkin metkut hän kertoo kiihkotta.

Sivuseikkana Kangas-Ikkala mainitsee esimerkiksi, kuinka tonttimaata hankittiin mm. Espoosta ja samalla hoideltiin ”sopiva asemakaava”. "Onnistuminen tonttien hankinnassa kulki usein käsi kädessä puoluerahoituksen kanssa. (---) Se oli maan tapa." Niin varmaan järjestyi moni muukin kaava 60- ja 70 –luvuilla, ja seuraukset näkyvät ympärillämme.

Svetogorskin rakennustyömaat työllistivät yli kymmenen vuoden ajan tuhatkunta suomalaista, Kostamus taas parhaina vuosina 1977-82 jopa 3700. Finn-Stroin osakkaille oli kotiutettu voittoja viidentoista vuoden aikana noin kuusi miljardia markkaa, joista ei maksettu veroja. Osakkaiden tonttikaupat johtivat  osaltaan Kangas-Ikkalan arvion mukaan maan hinnan tuntuvaan
nousuun ja vauhtisokeuteen 80-luvulla. Polar sai Forumin rakentamisen ilman kilpailua, Haka puolestaan Itäkeskuksen.  



Vauhtisokeuden seuraukset tiedämme, Finn-Stroin osakkaista ei ole monta yhtiötä jäljellä, eikä ole voitoistakaan.  Eikä syntynyt myöskään rakennusyhteistyön traditiota, jota jatkaa rajanaapurin kanssa.



Harmittaa, ettei kustannustoimittaja ole vaivautunut korjaamaan tekstistä kaksois-passiiveja ja muita kielioppivirheitä.





Teksti on julkaistu Arkkitehtilehdessä numero 1/2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti