Espoossa järjestetään paljon arkkitehtuurikilpailuja
Lokakuun 13. päivänä 2010 Säätytalolle on kokoontunut joukko arkkitehtejä, muotoilijoita, toimittajia sekä opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehiä ja tietenkin kulttuuriministeri Stefan Wallin. Jaetaan rakennustaiteen ja muotoilun valtionpalkintoja. Palkittu arkkitehti Lars Hagman (s. 1946) pudottaa kiitospuheessaan uutispommin: Hagman ehdottaa, että kunnissa luovuttaisiin pitkään voimassa olleesta käytännöstä, hinta-laatukilpailutuksesta, jolla on valittu arkkitehdit julkisten rakennusten suunnitteluun. Hänen mielestään käytäntö johtaa harhaan, eikä todellisuudessa mittaa laatua.
Oho, ehdotus on radikaali, mutta perustelut ovat painavia. Paikalla olevat uutistoimittajat eivät tunnu tajuavan, mistä hän puhuu, miten suurta muutosta hän ehdottaa ja millaista kritiikkiä hän esittää vallitsevasta käytännöstä. Hagman vetoaa kiitospuheessaan valtioneuvoston vuonna 1998 hyväksymään arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan. Ministeri nyökyttelee päätään, ja jos ei ole lukenut ohjelmaa, ottaa sen varmasti käteensä tiedotustilaisuuden jälkeen.
Kilpailu valtionavun edellytykseksi
Lars Hagman on Espoon kaupunginarkkitehti. Hän on juuri saanut valtionpalkinnon, koska on ”pitkällä virkamiesurallaan luonut poikkeuksellisen hyvät edellytykset korkeatasoiselle suomalaiselle arkkitehtuurille…”, sanotaan palkintoperusteluissa. Ja nyt Hagman kyseenalaistaa kunnissa vakiintuneen käytännön suunnittelijavalinnoissa ja ehdottaa siitä luopumista. Tilalle hän tarjoaa arkkitehtuurikilpailuja ja ehdottaa jopa, että vain sellaiset kuntien rakennushankkeet, joista on järjestetty yleinen arkkitehtuurikilpailu, saisivat valtion apua.
- Rakennuttajat ovat vältelleet arkkitehtuurikilpailujen järjestämistä. On turvauduttu tarjouskilpailuihin, joissa on muka laatukriteerit, suomii Hagman.
Yleisesti käytössä oleva ns. hinta-laatupisteytys ei Hagmanin mukaan kuitenkaan mittaa laatua. Siinä arkkitehdeiltä pyydetään hintatarjous esimerkiksi koulun suunnittelusta. Tarjoajat taas valitaan vaihtelevin perustein, esimerkiksi suunnittelukokemuksen perusteella, mikä käytännössä johtaa kokeneempien toimistojen suosimiseen. Jos on tehnyt paljon kouluja, pääsee pisteytyslistalle. Tällaisessa käytännössä ratkaisevia ovat määrälliset tekijät kuten toimistojen aikaisemmat työt, eikä suunnitelman arkkitehtoninen laatu, koska mitään suunnitelmaa tarjouskilpailun kohteesta ei ole olemassa.
Arkkitehtuurikilpailussa taas verrattaviksi asetetaan erilaiset ideat julkisesta rakennuksesta, esimerkiksi koulusta ja nämä ideat perustuvat myös tulevan rakennuksen paikan ja ympäristön tutkimiseen. Kilpailuja onkin joskus kutsuttu arkkitehtuurin tuotekehittelyksi, koska kymmenet arkkitehtityöryhmät ovat tutkineet ehdotustaan varten kohteen toiminnan, ympäristön ja muut edellytykset, ja jo ehdotusten kokonaisuus hahmottaa tilanteen aivan uudestaan.
Kilpailu johtaa kustannussäästöihin
Ehdotuksista voidaan tehdä kustannuslaskentaa kilpailun aikana virkamiestyönä tai ostopalveluna, ja nämä laskelmat luovutetaan kilpailujuryn käyttöön. Tällöin saadaan todellinen käsitys siitä, mitkä hankkeet olisivat edullisimpia. Kun hinta-laatupisteytyksessä on ensiksi hinta, niin arkkitehtuurikilpailussa toimitaan päinvastoin.
Espoossa on tehty niin, että kilpailun toiminnallisesti ja kaupunkikuvallisesti parhaat kymmenkunta ehdotusta viedään puolueettomaan ja ammattilaisten tekemään kustannuslaskentaan, ja tulokset annetaan kilpailun juryn käyttöön.
Hagman väittää, että tällainen arkkitehtuurikilpailun perusteella tapahtuva suunnittelijavalinta johtaa kokonaiskustannuksissa jopa säästöihin. Esimerkiksi juuri valmistuneen Kirkkojärven koulun yleisen arkkitehtuurikilpailun kustannusvertailussa halvimman ja kalleimman ehdotuksen hintaero oli pieni, vain n. 7 prosenttia. Kilpailu taas maksoi rakennuskustannuksista alle prosentin, joten ”voidaan todeta yleisen arkkitehtuurikilpailun maksavan jopa itse itsensä”, painottaa Hagman. Yli 15 miljoonan euron hankkeissa kilpailukulut olivat n. 0.7 prosentin luokkaa, pienemmissä hiukan yli prosentin luokkaa.
Hagman väittää, että tällainen arkkitehtuurikilpailun perusteella tapahtuva suunnittelijavalinta johtaa kokonaiskustannuksissa jopa säästöihin. Esimerkiksi juuri valmistuneen Kirkkojärven koulun yleisen arkkitehtuurikilpailun kustannusvertailussa halvimman ja kalleimman ehdotuksen hintaero oli pieni, vain n. 7 prosenttia. Kilpailu taas maksoi rakennuskustannuksista alle prosentin, joten ”voidaan todeta yleisen arkkitehtuurikilpailun maksavan jopa itse itsensä”, painottaa Hagman. Yli 15 miljoonan euron hankkeissa kilpailukulut olivat n. 0.7 prosentin luokkaa, pienemmissä hiukan yli prosentin luokkaa.
- Puhun kuntasektorista, koska tunnen sen parhaiten, mutta toki ajatus pätee myös muualle, esimerkiksi kauppaan.
Hetken muistelemme nostalgisesti aikaa jolloin kaupan keskusliikkeet käyttivät huippuarkkitehtejä liikerakennustensa suunnitteluun, SOK Erkki Huttusta ja OTK Väinö Vähäkalliota. Tuolloin kuten nytkin kauppa määrittelee pitkälti taajamien keskusten ulkonäköä. Mikä estäisi käyttämästä huippuarkkitehtejä ja arkkitehtuurikilpailuja kauppojen suunnittelussa nytkin?
- Kyllä me olemme yrittäneet Suomen Arkkitehtiliitosta olla yhteydessä sinnekin puolelle, mutta siellä sanelevat ”developerit” joilla ei ole mitään tietoa arkkitehtuurista ja sen mahdollisuuksista.
Epäoikeudenmukainen pisteytys
Hagman kertoo olleensa itse mukana kehittelemässä laatupisteytysjärjestelmiä vuosikausia ja juuri tämän kokemuksen perusteella todenneensa, ettei systeemi toimi.
- Miten voidaan pisteyttää suunnitelmia, joita ei ole olemassakaan, pistää paremmuusjärjestykseen arkkitehtejä, jotka eivät ole tehneet viivan vetoakaan paikalle?
Yleistä kilpailua suppeampien kutsukilpailujenkin valintojen kohdalla on samaa epäoikeudenmukaisuuden ongelmaa, ja siksi Hagman onkin yleisten kilpailujen kannalla, niihin saavat kaikki osallistua ilman rajoituksia ja voittaja voi olla suuri yllätys.
Kutsukilpailuissa tahtoo olla sama ongelma kuin hinta-laatupisteytyksissä: uudet toimistot ja arkkitehdit eivät saa mahdollisuuksia vaan työt jakaantuvat vakiintuneille toimistoille.
Hän kertoo, kuinka Mårtensbron koulun ja päiväkodin kutsukilpailuun päätettiin valita kahdeksan kutsutta toimiston joukkoon arvalla kaksi osallistujaa, joista toinen, Playa Arkkitehdit, sitten voittikin kilpailun.
Paikkansapitämättömiä myyttejä
Hagmanin ajatusmallia on pitkälti viime vuosina noudatettu suunnittelijavalinnoissa Espoossa. Koulut, päiväkodit, uimahalli, sairaala – suunnittelijat on valittu kilpailujen perusteella, voittaneet ehdotukset ovat saaneet paljon julkisuutta ja uusia nuoria arkkitehtejä on tullut mukaan kilpailuvoittojen perusteella. Ja nyt Hagman ehdottaa, että muissakin kunnissa alettaisiin järjestää lisää arkkitehtuurikilpailuja, 90-luvun laman jälkeen kilpailutoiminta on ollut melko tyrehtynyttä. Miksi niitä sitten vastustetaa
- On myyttejä, jotka eivät pidä paikkaansa. Esimerkiksi, että kilpailut tuottavat kalliimpia hankkeita, että kilpailut maksavat ja vievät liikaa aikaa. Nämä myytit olemme voineet osoittaa Espoossa vääriksi.
Kauklahden asuntomessualueen Kylätalo Palttinan yleinen arkkitehtuurikilpailu toteutettiin melko nopealla aikataululla, sen voitti Mikael Gylling, joka oli vielä arkkitehtiylioppilas kilpailun aikana.
Toteuttamatta on vielä Puolarmetsään tuleva sairaala ja seniorikeskus, josta järjestettiin 2008 kaksivaiheinen kansainvälinen kilpailu. Sen voittivat arkkitehdit K2S, Kimmo Lintula, Niko Sirola ja Mikko Summanen. Voittaneessa ehdotuksessa on pyritty välttämään sairaaloille tyypillisiä pitkiä käytäviä, sen muoto on orgaaninen kukkamainen, kilpailuehdotuksen nimikin on Orkidea.
Joudun perhesyistä vierailemaan paljon Puolarmetsän sairaalassa syksyn aikana ja toivon ankeutta ja ahtautta katsoessani sydämestäni, että kilpailuehdotus uudesta sairaalasta toteutettaisiin. Sitä paitsi se toisi jotain uutta sairaalarakennusten maailmaan.
Joudun perhesyistä vierailemaan paljon Puolarmetsän sairaalassa syksyn aikana ja toivon ankeutta ja ahtautta katsoessani sydämestäni, että kilpailuehdotus uudesta sairaalasta toteutettaisiin. Sitä paitsi se toisi jotain uutta sairaalarakennusten maailmaan.
Tuotekehittelyä ja uusia kykyjä
Suomalaisen rakennustaiteen historiassa yleisillä arkkitehtuurikilpailuilla on itse asiassa merkittävä osuus alkaen Suomen Pankin rakennuksesta. Eliel Saarinen, Alvar Aalto ja Reima Pietilä ovat lyöneet itsensä lävitse nuorina arkkitehteinä juuri kilpailuvoittojen avulla. Pietilöillä ei olisi ollut kovin monta työtä ilman kilpailuja.
Toisaalta kilpailuilla on ollut vuosikymmenten saatossa merkittävä vaikutus rakennustaiteen uudistumiseen ja kehittämiseen, myös ehdotuksilla joita ei ole toteutettu. Itselläni tulee mieleen esimerkiksi Ragnar ja Martta Ypyän Viipurin konserttitalosuunnitelma, jota ei koskaan toteutettu, mutta joka vaikutti myöhempiin, esimerkiksi Turun konserttitaloon. Tämä oli ensimmäinen varsinainen konserttitalo Suomessa, se valmistui Turkuun 1952 Risto-Veikko Luukkosen ja Ahti Korhosen piirustusten mukaan.
Espoon virastotalo puretaan – turhaan?
Tapaamme Hagmanin kanssa marraskuussa Espoon keskuksen ankean puoleisessa virastotalossa, jonka kansirakennelmasokkeloissa eksyn niin pahasti, että Hagman joutuu lopulta hakemaan minut jostakin työhuoneeseensa. Mitä Hagman tekisi Espoon virastokeskukselle?
- Tästäkin oli ideakilpailu. Se oli kaupungintalon ja virastokortteleiden yleinen aatekilpailu. Siinä tuli hyviä ideoita. Juryssä dominoi meidän virkamiesjohdon ja poliitikkojen purkuvimma. Esimerkiksi Reijo Jallinoja ei ehdotuksessaan olisi purkanut vanhaa kaupungintaloa, hän osoitti hienolla ja herkällä tavalla, miten tästä saataisiin elegantti ympäristö.
- Mutta valtuusto on tehnyt purkupäätöksen, joten niin toimitaan. Olen aivan varma, että meidän ammattikunta olisi ratkaissut tämän ilman purkua. Heikot kohdat on kuorielementti, pesubetonielementti – mutta sehän on pelkkää pintaa, senhän voi vaihtaa. Purkupäätös on kuitenkin tehty, ei voi mitään.
Kilpailu käytiin 2000-luvun alussa ja jopa Museovirasto mietti jossain vaiheessa virastotalon suojelua esimerkkinä aikansa rakennusihanteista.
Hagman osallistuu itsekin kilpailuihin
Mutta miten Hagman on päätynyt ajatteluunsa? Mistä kaikki sitten sai alkunsa?
Lars Hagman on opiskellut arkkitehdiksi Oulun yliopistossa, jossa hän 80-luvun puolivälissä teki myös väitöskirjan. 90-luvulla hän työskenteli Saksassa ja palasi Suomeen vuosikymmenen lopulla, Espoon kaupunginarkkitehdiksi 1998.
- Kun palasin kotimaahan, luin innoissani valtioneuvoston arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa joka oli juuri hyväksytty. Siellä kuntia velvoitetaan panostamaan rakentamisessa laatuun, järjestämään arkkitehtuurikilpailuja ja kouluttamaan luottamusmiehiä ja virkamiehiä arkkitehtuurin tuntemuksessa.
- Ajattelin, että tämä on tosi hienoa, mutta myöhemmin jouduin kyllä miettimään, onko ohjelmaa kukaan muu ottanut tosissaan.
Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma hyväksyttiin Suvi-Anne Siimeksen ollessa kulttuuriministerinä, ja on mahdollista, että se onkin hänen ministerikautensa merkittävin saavutus, muutenhan hänen aikansa meni kaikkeen muuhun kuin kulttuurin edistämiseen.
Kuntien arkkitehtuuriohjelmat
- Kun palasin kotimaahan, luin innoissani valtioneuvoston arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa joka oli juuri hyväksytty. Siellä kuntia velvoitetaan panostamaan rakentamisessa laatuun, järjestämään arkkitehtuurikilpailuja ja kouluttamaan luottamusmiehiä ja virkamiehiä arkkitehtuurin tuntemuksessa.
- Ajattelin, että tämä on tosi hienoa, mutta myöhemmin jouduin kyllä miettimään, onko ohjelmaa kukaan muu ottanut tosissaan.
Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma hyväksyttiin Suvi-Anne Siimeksen ollessa kulttuuriministerinä, ja on mahdollista, että se onkin hänen ministerikautensa merkittävin saavutus, muutenhan hänen aikansa meni kaikkeen muuhun kuin kulttuurin edistämiseen.
Kuntien arkkitehtuuriohjelmat
Hagman ja minä emme ole ainoita, jotka ovat lukeneet arkkitehtuuripoliittisen ohjelman. Itse asiassa monissa kunnissa on innostuttu omien arkkitehtuuripoliittisten ohjelmien tekoon, esimerkiksi Oulussa, Jyväskylässä, Lahdessa, Lohjalla ja jopa Turussa, pienemmistä paikkakunnista Nurmijärvellä. Tällaisen ohjelman teko parhaimmillaan selkiinnyttää kuvaa olemassa olevasta rakennuskannasta ja sen säilyttämisestä sekä tulevaisuuden hankkeista ja laittaa kunnalliset päättäjät miettimään hetkeksi miten rakennettua ympäristöämme kehitetään, tekemään pelisäännöt osin villinä rehottavalle alueelle.
Pääkaupunkiseudusta Espoo ja Vantaa järjestävät arkkitehtuurikilpailuja suhteellisesti enemmän kuin Helsinki, mutta tuuli saattaa olla Helsingissäkin kääntymässä, hyväksyihän se oman arkkitehtuuripoliittisen ohjelmansa viime kesäkuussa, tosin hyvin matalalla profiililla ja paljon lievemmin sanakääntein kuin valtioneuvosto.
On mahdollista, että poissaolo kotimaan kuvioista mahdollisti Hagmanille rakenteiden pohdinnan tuorein silmin. Hän puhuu Espoon hankkeista ja tiimityöskentelystä todella innoissaan ja saan sen vaikutelman, että Espoossa toimitaan hyvin motivoituneesti. Virkamieskollegoilleen Hagman ehdottaa, että nämä yrittäisivät pysyä myös itse mukana suunnittelutyössä ja kilpailutoiminnassa, jos ei kilpailijana niin juryn jäsenenä.
- Olen itse ollut kilpailufriikki, saatan olla niitä harvoja virkamiehiä, jotka ovat tehneet niitä aika paljonkin. Jotta pysyy ajan hermolla pitää osallistua kilpailuihin, neuvoo Hagman, jolla itsellään on näyttäviä sijoituksia kilpailuissa.
Espoo esimerkkitoimija
Valtionpalkinnolla taas Hagmanin toiminta tunnustetaan uraauurtavaksi esimerkkitoiminnaksi, joka
toivottavasti innostaa myös muualla. Kiitospuheensa valtionpalkinnosta Hagman päätti reippaasti näin:
- Olen varma, että tämä huomionosoitus auttaa minua ja työtovereitani taistelussa arkkitehtuurin puolesta niitä kyynisiä, arveluttavan lähellä urakoitsijapiirejä toimivia päätöksentekijöitä, poliitikkoja ja johtavia virkamiehiä sekä yksityisten rakennuttajayritysten nokka miehiä vastaan, joilla tuskin on edes motiivia rakennustaiteen ymmärtämiseen. He ovat kehittämisen jarruna ja uhraavat julkisen rakentamisen rahat ”bulkkikaman” tuottajille.
Valtioneuvoston arkkitehtuuripoliittinen ohjelma
Espoon arkkitehtuurikilpailuja:
2009 Mårtensbro skola och daghem , toteutus 2011,
kutsukilpailun osuus kokonaiskustannuksista 0,75%
2008 Espoon sairaala ja seniorikeskus, toteutus 2015
kaksivaiheisen yleisen kilpailun osuus kokonaiskustanuksista 0,29%
2008 Saunalahden koulu, toteutus 2012
yleisen arkkitehtuurikilpailun osuus kokonaiskustannuksista 0,80 %
2003 Kylätalo Palttina, toteutus 2006
yleisen arkkitehtuurikilpailun osuus kokonaiskustannuksista 2,28 %
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti